Olen retkeillyt ja vaeltanut vuosia ja kuljen päiväretkillä usein yksin, tietenkin koirat seuranani. En ole kuitenkaan kaikkien näiden vuosien aikana kertaakaan ollut yksin yötä metsässä. Toukokuussa toteutin sitten jo jonkin aikaa hautuneen idean ja pakkasin rinkan ja koirat mukaani ja suuntasin kohti Usmia. Tarkoitus oli kävellä muutaman kilometrin päähän autolta Kaksoislammien laavulle. Onneksi päätin kävellä Iso-Kypärän kautta, jossa olikin seurue tulilla. Hyväntuulinen porukka oli pyöräillyt paikalle Kiiskilammen ja Kaksoislammien kautta ja kertoi molemmilla laavuilla olevan partiolaisia. Eihän siinä sitten auttanut kuin todeta yöpaikan olevankin odotettua lähempänä ja istua tulille seuraksi.
Aika kului mukavasti retkikokemuksia vaihdellen, kunnes porukan oli aika jatkaa matkaa kotia kohti. Jäin koirien kanssa laavulle ja levittelin tavarat yöpymisvalmiuteen.Iltapalaksi valmistin ensimmäisen lisää-vain-kuuma-vesi-pussiruuan ikinä. Ei se varsinaisesti pahaa ollut, mutta ei kyllä mikään unohtumaton makuelämyskään. Ei kai se ole tarkoituskaan. Onneksi oli pieni pullo punaviiniä jolla huuhdella ruoka alas..
Kävimme kävelemässä pienen lenkin ja asettauduin laavuun. Kalla oli jostain syystä hieman levoton, ja pyysin sen viereeni nukkumaan. Täytyy myöntää, että unta odotellessa kävi syke välillä melko korkeallakin ennen kuin sain muistutettua itselleni että alueella ei ole mitään vaarallisia eläimiä, eikä lähelle nollaa tippuva yölämpötila ja pimeä yö myöskään houkuttele satunnaisia kulkijoita paikalle. Koirat toimivat myös tehokkaina vahteina ja nousevat kyllä ihmettelemään mikäli jotain liikkuu lähistöllä.
Unta saatuani nukuinkin paria lyhyttä heräämistä lukuunottamatta hyvin. Makuupussi ja -alusta pelasivat myös avoimessa laavussa nukkuessa, mikä hieman jännitti etukäteen. Pussin naisten comfort on ilmoitettu +1, mutta fleesekerrasto ja hyvä alusta riittivät pitämään minut tälläkin kertaa lämpimänä.
Aamulla oli vähän voittajafiilis alkaa keitellä aamukahveja ja paahtaa leipiä. Vietin rauhallisen aamun ja kävelin pienen lenkin kautta autolle. Nyt on taas yksi asia ylivedettävänä, ehkä joskus uskaltaudun yöpymään myös ilman koiria, mutta en kyllä ihan lähiaikoina..
