Tämän talven tarjotessa taas mahdollisuuksia lähinnä rännässä rämpimiseen ja tasaisen harmaisiin kuviin on hyvää aikaa kertoilla hieman vanhemmista reissuista. Tässä kevätvaellus Evolla aivan huhtikuun lopussa 2013, joka oli samalla myös Kallan ensimmäinen vaellus.
Evon retkeilyalue Luontoon.fi -palvelussa
Ikää haskiaisella oli tuolloin noin 5 kuukautta ja varmistelin reissun sopivuutta noin nuorelle etukäteen eläinlääkäriltä. Koska kyseessä on liikkuva rotu ja koira, joka oli liikkunut paljon nuoresta lähtien, oli eläinlääkäri tarkastusta tehdessään sitä mieltä että junnu voi oikein hyvin lähteä mukaan. Ja hyvinhän se jaksoi, osan irti hölkkäillen ja osan hihnassa. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen reissu kun koira sai vaeltaa vapaana, tuolloin se vielä pysyi ihan lähettyvillä.
Talvi 2012-2013 oli etelässäkin todella luminen, minkä huomasi vielä vappua edeltäneenä viikonloppunakin:
Starttasimme perjantai-iltana Evokeskukselta ja suuntasimme kohti Valkea Mustajärven laavua. Pauke armeijan harjoitusalueella oli välillä melkoinen, mutta loppui kuitenkin illan edetessä ja liikkuessamme kauemmas harjoitusalueesta. Ilta oli sateinen, kuten reissuihimme niin usein kuuluu, ja sulamisvedet olivat kasvattaneet ojia ja muodostaneet lammikoita pitkin reittiä. Pääsimme laavulle vain parin tunnin kävelyn jälkeen, ja totesimme sen olevan mukava, korkea laavu aivan järven rannalla. Hoidimme perus iltatoimet tekemällä puita, grillaamalla makkaraa ja vaahtokarkkeja ja kuivattamalla varusteita. Yön vietimme uudessa teltassamme, hankimme vaelluskaudelle Fjällravenin Abisko Lightweight 3:n, joka on kyllä hyvä teltta mutta en tiedä miten siinä kolme henkeä mahtuisi nukkumaan kun kaksi 160 cm naistakin saa sen varsin täyteen. Tällä reissulla vielä koiratkin nukkuivat itse telttaosassa, tämän jälkeen tuli komennus eteistelttaan nukkumaan. Koska tuolla teltassa ei todellakaan ole ylimääräistä tilaa.
Aamutoimien jälkeen matka jatkui kohti Niemisjärviä. Alueella on laavuja vierivieressä ja kulkijoita tuolloin todella vähän, joten kävimme silmäilemässä laavut ja valitsimme mieleisen yösijan. Päädyimme hauskasti kallion päällä olevalle Ylinen laavulle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, mitä kiitimme tehdessämme puita metrisistä pölleistä. Onneksi meillä pysyy saha ja kirves käsissä, ja klapeja syntyi tarpeellinen määrä. Ruokaa naamaan ja ihmettely, miksei punkkupulloa tullut mukaan. Mietittiinpä hetkinen, olisiko joku tuttu asunut Hämeenlinnassa mutta hylkäsimme idean viinitilauksesta ja tyydyimme nuotiotunnelmaan. Ehdimme kävellä kierroksen läheisessä saaressa ja suunnitella tulevia seikkailuita. Yö vietettiin teltassa, jossa huomasi kallion varanneen talven kylmyyttä itseensä. Joka kerta kun pyörähti pois makuualustalta heräsi aivan varmasti etsimään tiensä taas alustalle.
Sunnuntaina lähdimme seurailemaan luontopolkua kohti Evokeskusta ja Alinen Rautjärven rantaa. Pidimme vielä lyhyen leipä- ja keksitauon nauttien auringonpaisteesta järven rannassa ja kävelimme takaisin autolle Evokeskukseen.
Reissun päivämatkat olivat hyvin maltillisia, noin 6 – 12 – 10 kilometriä ja maasto nopeakulkuista. Jäipä ainakin kevään ensimmäisestä reissusta positiivinen mieli. Evo on lyhyen matkan päässä, ja teimme sinne keväällä 2014 myös toisen retken suunnaten pohjoisemmille reiteille.