Rukan viikko jatkui kauniissa pakkassäässä ja päätin kiivetä aamupäiväretkenä Valtavaaralle. Mukaan pakkasin Kallan, koirahiihtovarusteet ja lyhyet Altai Skihokit sekä pakkaskeliin sopivat varusteet ja hieman evästä reppuun.
Jätin auton Saaruan parkkipaikalle ja lähdin kiertämään vaaraa Valtavaaran huiputus -reittiä sivuten, ensin vaaran alla kiertäen ja umpista nousten kohti Valtavaaran lampea. Osa huiputusreitistä on talvella hiihtolatuna, jota ei ole syytä sotkea kävellen, eikä se ole myöskään sallittu koirille. Meninkin latuosuudet hangen puolella.
Polku vaaralle on tallattu niin kovaksi, että ainakin vielä näin vähän lumen aikaan (n. 40 cm) sinne pääsee myös kengät jalassa jos kävelee saman reitin edestakaisin (kesäreitin pohja Valtavaaran lammen kautta).
Nousu on pitkä, noin 3 km ja alun umpiseen tarpominen hidasta, joten hetken jännitti miten ehdin takaisin ennen hämärää. Luotin kuitenkin siihen, että alas tulee paljon nousua nopeammin, ja kiipesin huipulle asti. Se kannatti, maisemat ovat todella hienot!
Huipulla tuuli napakasti, joten siirryin tauolle hieman alempana olevalle kodalle. Siellä olevalta porukalta sain vinkin seurata heidän lumikengillä tehtyä nousujälkeään. Se oli erinomainen reitti ja sain todella nauttia rauhallisesta umpisessa menosta ja Kalla pääsi hyvin eteenpäin lumikengän jäljissä.
Hieno päiväretki, suosittelen lämpimästi!