Osaatko käyttää karttaa ja kompassia, vai oletko retkeillessä ja vaelluksilla gps-laitteen tai puhelimen karttasovelluksen varassa? Jos puhelimesi sammuu kesken matkan, osaatko takaisin lähtöpaikkaan tai määränpäähän? Tässä vaeltajan ja retkeilijän suunnistusvinkit kaikille maastossa liikkuville. Kartanluku on paitsi mukavaa, se voi myös pelastaa hengen hätätilanteessa ja puhelimen kuulumattomissa.
Itselleni retkeily ja vaellus on myös irroittautumista älylaitteiden käytöstä. Puhelin on usein pois päältä tai lentokonetilassa lukuunottamatta päivittäisiä kuittauksia kotijoukoille että kaikki on hyvin (mikäli kuuluvuutta on). Meillä tärkeä osa vaellukselle valmistautumista on karttojen selaaminen ja reittisuunnittelu, korkeuskäyrien arviointi ja reitin vaativuuden ja kuljettavien päivämatkojen pohtiminen. Kartoista selviää myös veden saanti matkan varrelta, onko kaikilla suunnitelluilla yöpymis- ja lounaspaikoilla vettä vai täytyykö se kantaa jostakin mukana. Kartan avulla tulee kuljettua reitti jo etukäteen, toki ilman maisemia.
Kartta
Kun alat tutustua karttaan tarkasta kartan mittakaava. Se vaihtelee suunnistuskarttojen 1 : 5 000:sta (1 cm kartalla on 50 m maastossa) maastokarttojen 1: 100 000:een (1 cm kartalla on 1 km maastossa). Pienemmän mittakaavan karttaan mahtuu tarkempaa tietoa maastosta ja suuremman mittakaavan karttaan taas saadaan mahtumaan suurempi alue. Itse suosin 1 : 50 000 (1 cm kartalla on 500 m maastossa) karttaa, johon mahtuu vielä melko paljon informaatiota mutta karttasivulle suurehko alue. Retkeilykarttoihin on tavallisesti merkitty myös retkeilypalveluiden (tulipaikat, laavut ym.) sijainnit.
Alla on erään kartan infokulma. Siitä käy ilmi kartan mittakaava, korkeuskäytän käyräväli sekä kartan painovuosi. Lisäksi siinä on selitteet kartan väreille ja karttamerkeille. Koska ollaan melko pohjoisessa, on myös karttapohjoisnavan ja magneettisen pohjoisnavan eranto ilmoitettu kompassin kanssa suunnistaville.
Seuraavaksi päästäänkin korkeuskäyrään. Alla on ote toisesta kartasta. Nopealla vilkaisulla voidaan todeta, että tasamaata ei tällä tunturialueella juuri ole. Jokaista kartan käyräviivaa kohden on pystysuoraa korkeuseroa 5 metriä kulkusuunnasta riippuen ylös- tai alaspäin. Mitä lähempänä viivat ovat toisiaan, sitä jyrkempi rinne. Vahvemmalla piirretyt käyrät ovat tasasatojen (300, 400 ym.) ,merkkeinä helpottamassa hahmottamista. Kaikki korkeudet ilmoitetaan meren pinnasta.
Korkeuskäyriä ja vesistöjä kannattaa katsella päivämatkoja suunnitellessa. Sama matka on useammalla tunturin ylityksellä huomattavasti hitaampi kuin tasamaalla, ja vielä jos matkalle sattuu kahluita tai vaikeakulkuisia suoalueita on aikaa varattava riittävästi ettei väsy tai pimeä yllätä.
Kartan ja maaston yhdistäminen
Kun karttaan on tutustuttu sisätiloissa, on aika alkaa harjoitella kartan ja maiseman yhdistämistä. Parhaiten siihen sopii jokin helppo, tuttu ympäristö jossa ei ole eksymisvaaraa. Voit mennä suunnistusseuran kiintorasteille, joille löytyy karttoja seurojen sivuilta tai tulostaa Maastokartat.fi -sivustolta sopivan alueen kartan. Myös iltarasteilla on ratoja helposta parin kilometrin kierroksesta vaativampiin reitteihin.
Kompassi auttaa suuntaamaan kartan niin, että kartalla oikealla olevat asiat ovat oikeasti oikealla kuljet kartalla oikeaan suuntaan. Karttaan on painettu etelä-pohjoisviivat ja kartassa näkyy merkintä, missä suunnassa kartan pohjoinen on. Suuntaa kartan pohjoinen kompassin neulan mukaan, se osoittaa aina pohjoiseen. Nyt kartta on kädessä oikein päin. Tarkasta, missä kohtaa karttaa olet. Etsi kiintopisteitä, kuten rakennuksia, teitä, polkuja tai ojia. Ala hahmottaa, miltä kartan merkinnät näyttävät maastossa: kuinka korkea on kahden käyrän mäki, miltä näyttää kosteikko ja miten kaukana kartalla näkyvät asiat ovat.
Hyvää yleistietoa suunnistuksesta, karttamerkit sekä kiintorastien tietoja Suunnistus.fi -sivustolla.
Pikku hiljaa hahmotuskyky paranee ja jo pelkästään karttaa katsomalla osaa arvioida tulevaa maastoa . Merkityillä reiteille maaston kulkukelpoisuudesta ei usein tarvitse huolehtia kuin keväisin ja syksyisin lumitilanteen ja tulvien takia, mutta omaa reittiä kulkiessa täytyisi alla olevallakin kartalla ottaa pari kulkemiseen suuresti vaikuttavaa asiaa huomioon.
Tuntureiden välissä kulkee poroaita, jossa on oletettavasti portit merkittyjen reittien kohdalla. Muuten kiertoa voi tulla huomattavastikin. Pirttinokan rinteellä on jyrkänteitä, tässä tunturissa ne on helpohko kiertää, mutta voi olla myös paikkoja jossa rinne on niin jyrkkä tai jyrkännettä koko rinteen leveydeltä, että se on pakko kiertää toista kautta. Luulampeen laskevat ja siitä lähtevät joet sen sijaan näyttävät sen verran vaatimattomilta, että ylitys ei liene ongelma varsinkaan tulva-aikojen ulkopuolella.
On myös mahdollista edetä vain kompassisuunnalla, mutta tätä suosittelen vain kokeneemmille suunnistajille tai avotunturiin, sillä se on erittäin tehokas tapa saada itsensä hukkaan vähänkään kiirehtien. Pieni harhautuminen suunnasta silloin tällöin voi tehdä pidemmällä matkalla ison heiton mikäli suuntaa ei onnistu korjaamaan kesken matkan. Ohjeet kompassilla suunnan ottamiseen
Tässä eväitä suunnistamiseen, toivottavasti vinkeistä on hyötyä!