Tänä syksynä suuntasimme auton keulan kohti Utsjokea. Kuivin reitti, joka kulkee myös Kevon kanjonin viertä vaikutti mielenkiintoiselta eikä vaadi rengasreittinä autonsiirtoa. Pituudeltaan reitti on Kuivin huiputuksen kanssa 87,5 km.
Kuivin reitti Luontoon.fi -palvelussa
Vaellustamme edeltävän viikon Utsjoki oli Suomen lämpimin paikka. Ei ollut enää kun pääsimme itse paikalle. Sää oli koko vaelluksen tuulinen, pilvinen ja useimmiten myös sateinen. Ensimmäisenä päivänä saimme hieman aurinkoa, mutta myös pohjoistuulta sen verran, että teltta oli ainoa paikka missä tarkeni oleilla edes villakalsareihin ja untuvatakkiin sonnustautuneena. Hyvillä varusteilla ja tupaverkoston ansiosta keli ei ollut kuitenkaan mahdoton. Kuorivaatteet ja teltta pitivät vedet ulkopuolella ja rinkoissa kaikki oli pakattu pusseihin. Makuupussitkaan eivät saaneet liikaa kosteutta. Kävimme matkan varrella tekemässä lounaita tuvissa ja samalla kuivattelimme varusteita.
Yövyimme matkalla Tankavaaran Kultakylässä, josta olisi parin tunnin siirtymä Kuivin reitin Sulaojan parkkipaikalle. Lähdimme maastoon sunnuntaina, ja etelän ihmisille tuli mieleen vasta Inaria lähestyttäessä, että mahtaakohan paikalliset kaupat aueta vasta puolilta päivin, sillä olimme jättäneet kaiken tuoreen ostamisen viimeiselle siirtymälle. Onneksi aukesivat jo kahdeksalta ja vältimme parin tunnin odottelun.
Pääsimme maastoon yhdentoista maissa. Ensimmäinen etappi Sulaoja – Ruktajärvi oli pituudeltaan 12 kilometriä ja kulki helppokulkuisena kahden järven välisen harjun yli. Pysähdyimme harjun kylkeen keittämään lounaan ja jatkoimme tekemään ensimmäistä leiriä Ruktajärvelle. Tuvan lähistöllä on mukavasti telttapaikkoja ja pihapiirissä tuvan lisäksi myös laavu.
Ruktajärveltä lähdimme kiertämään Kuivin reittiä kohti Akukammia. Matkalla on tupa noin 6 kilometrin päässä Ruktajärveltä, johon pysähdyimme tekemään lounasta ja kuivattelemaan, sillä vettä tuli vaakatasossa tuulen tuivertaessa avotunturissa todella kylmästi. Sään oli luvattu paranevan iltapäivällä, joten odottelimme tuvalla jonkin aikaa sateen hiipumista ja lähdimme jatkamaan matkaa. Päivän pituus Ruktajärvi – Akukammi 13,5 kilometriä. Akukammilla löysimme teltalle kauniin paikaan harjun päältä koivikosta.
Uuteen kammiin mahtuu nukkumaan 4 henkeä, vanha kammi on niin lahonnut, että emme edes menneet katsomaan sisään. Aamulla huomasimme, että kokenutkin koira voi hämmentyä ihmeellisistä asioista Kallan puolustaessa leiriämme hampaat irvessä jo matkalla tutuksi tulleelta vaeltajalta, jolla oli rinkassaan etupussukka. Jostain syystä koira ei tunnistanut vaeltajaa ollenkaan ihmiseksi, vaan kielsi tiukasti tätä tulemasta yhtään lähemmäs. Jäimme miettimään outoa käytöstä.
Akukammilta jatkoimme avotunturissa noin 10 kilometrin matkan kohti Kuivin tupaa. Tuvalla varoitetaan olevan sisäilmaongelmia. Tuvassa käyneet kommentoivat, etteivät ainakaan suoraan haistaneet mitään, mutta ainakaan herkistyneiden ei kannattane nukkua tuvassa. Ilma oli pilvinen ja sateinen, joten jätimme Kuivin huipulle kiipeämisen väliin. Iltapäivä meni syödessä ja makoillessa, illalla oli herkkuhetki lettujen parissa.
Kuivin tuvalta lähdimme kohti Kevon kanjonia. Kevon reittiin yhtymiseen asti korkeuseroja oli melko vähän ja suota paljon. Tiesimme tässä vaiheessa, että ilmat eivät tulisi paranemaan ja kosteus ja märän teltan pakkaaminen alkoivat pikku hiljaa kypsyttää, joten päätimme kiristää hieman tahtia aiotusta ja pyrkiä takaisin autolle päivää suunniteltua aiemmin. Pidimme lounastauon Fjellun putouksella ja jatkoimme kohti Kevon seinää ja Suohpášájan kotaa. Fjellun putouksen alla on vaijerikahluu, josta pääsi käärimällä housunlahkeet polviin asti. Kivet ovat liukkaita ja virtaus melko voimakas.
Tuntui hassulta tulla kanjonille monen avotunturissa vietetyn päivän jälkeen. Onhan se vaikuttava avautuessaan koko komeudessaan! Jatkoimme lyhyen matkan kodalle, pystytimme teltan ja istuimme iltaa kodassa ruokaillen ja varusteita kuivatellen. Matkaa Kuivin tupa – Fjellun putous – Suohpasaja 19,5 kilometriä.
Seuraavana aamuna pakkasimme totutusti teltan kahdessa osassa mukaan. Kuiva sisäteltta rinkkaan ja märkä ulkokangas pussissa rinkan ulkopuolelle. Näin sisäteltta säilyi koko ajan kuivana ja samalla myös tavarat. Viimeisen päivän etappi oli Suohpasaja – Ruktajärvi – Sulaojan parkkipaikka, matkaa 24 kilometriä. Yleensä välttelemme yli 20 kilometrin päivämatkoja rinkan kanssa, mutta nyt telttayö ei enää houkuttanut. Keitimme lounaan Ruktajärvellä ja soitimme majoituksen seuraavalle yölle sekä lupasimme koiravahdille aikaisen kotiutumisen. Viimeinen pätkä Ruktajärveltä Sulaojalle olikin tuttua, mutta jalkapohjat ilmoittelivat loppumatkasta olemassaolostaan melko ärhäkkäästi.
Pääsimme hyvissä ajoin autolle ja käänsimme auton kohti Tankavaaraa ja sieltä seuraavana päivänä kotiin.