Aina silloin tällöin vaelluksilla tulee yllätyksiä. Jotain voi mennä rikki, voi tulla loukkaantumisia, väsymys, polku katoaa tai sää huononee. Suurimmasta osasta eteen tulevia tilanteita selviää varautumalla etukäteen, pysymällä rauhallisena ja muuttamalla suunnitelmia tarpeen mukaan. Jääräpäisesti suunnitelman mukaan eteenpäin jatkamalla voi pahentaa tilannetta ratkaisevasti, minkä jälkeen kadonnutta vaeltajaa etsitään pelastuslaitoksen voimin.
Vakavia turmiakin voi käydä sairaskohtausten tai vakavien loukkaantumisten muodossa ja silloin oikea yhteyskanava on 112, mutta pienemmistä vastoinkäymisistä on ja pitäisi olla mahdollista selviytyä jokaisen retkeilijän taidoin ja varustein, varsinkin sulan maan aikaan retkeillessä.
Ennen vaellusta
Moneen tilanteeseen voi varautua melko yksinkertaisin varustein: teltan korjaussarja otetaan mukaan, ensiapupakkaukseen pakataan mukaan sidetarpeet, tukiside, pyyhkeet palovammojen hoitoon ja desinfiointiin, pinsetit, särkylääkkeet ja kyypakkaus (sekä omat, säännöllisessä käytössä olevat lääkkeet). Perus ensiaputaidot kannattaa olla hallussa, jotta verenvuodon saa tyrehtymään ja nyrjähtäneen nilkan teipattua. Mukaan otetaan riittävästi lämmintä vaatetta vaikka olisi kesä.
Narulla ja nylonliinalla korjaa monenlaista ja pätkä ilmastointiteippiä paikkaa vaelluskenkien ja teltan vammat. Varusteet tarkastetaan etukäteen ja uusitaan kun niissä alkaa olla hapertumisen merkkejä. Otsalamppu pelastaa sekä hämärässä tuvassa että matkanteon venyessä. Kylmällä ilmalla lämpöpakkauksilla saa nopeasti lämpöä kylmettyneisiin kohtiin.
Päivämatkat suunnitellaan kartan korkeuskäyrään ja maaston tyyppiin tutustuen, omien voimavarojen ja kunnon mukaan. 20 kilometriä kivikkoa yli tuntureiden vaatii enemmän aikaa ja kuntoa kuin 20 kilometriä kangasmaastossa. Ennemmin hieman lyhyemmät, kuin omaan kuntotasoon aivan yläkanttiin mitoitetut päivämatkat. Näin ehdit nauttia myös maisemista eikä pimeä yllätä kesken matkan. Harjoittelethan myös rinkan kantamista etukäteen, itsekin pyrin lenkkeilemään vähintään painavamman repun kanssa ennen vaellusta jos edellisestä kunnon rinkan kanssa tehdystä vaelluksesta on enemmän aikaa.
Pakkaamalla kaikki varusteet vedenpitävästi vältät vesivahingot. Onpa eräällä vaelluksella nähty kunnon säikähdyksen aiheuttanut jokeen putoaminen. Onneksi jalat ylsivät pohjaan ja ainoastaan vaelluskenkien tilalle ei ollut vaihtaa kuivaa vaihtoehtoa. Lokakuussa vesi oli kuulemma erittäin virkistävää.
Matkan keskeytyminen tai reitin muuttuminen
Itse pakkaan reppuni aina niin, että varattuunkin majoitukseen suunnatessa mukana on varusteet, joiden avulla voin odottaa apua pidemmän aikaa jos matkanteko jostain syystä katkeaa. Kevyimmillään se tarkoittaa isoa avaruuspeitettä ja makuupussia. Olen pitänyt ukkosta avaruuspeitteen alla vaarojen välissä ja joutunut muuttamaan vaellusreittiä seurueeseen kuuluneen koiran loukkaantumisen takia. (Keskikokoista koiraa on muuten helpointa kantaa olkapäillä).
Oma majoite tuo turvaa aina, ja varsinkin silloin kun suunnitelmat muuttuvat yllättäen. Teltan saa pystytettyä lähes mihin vain ja sen suojassa voi odottaa sään paranemista tai hoitaa sairastunutta tai loukkaantunutta. Suojassa on helpompaa rauhoittua ja suunnitella seuraavaa askelta, on se sitten matkan jatkaminen, reitin muuttaminen tai hakeutuminen lähimmälle tielle ja kyydin tilaaminen sinne. Mikäli matkassa on loukkaantunut, mutta vielä itse liikkuva henkilö voi teltan kanssa liikkua rauhassa kohti noutopaikkaa.
Suunnitelmien muuttaminen ei ole häpeän aihe, vaan on viisautta osata reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin. Vaellusreitille pääsee aina uudelleen.
En tiedä missä olen – eksyminen
Opettele ennen vaellukselle lähtemistä tulkitsemaan karttaa. Olen kirjoittanut suunnistustaidoista aiemmin täällä. Mikäli aiot luottaa vain sähköisiin laitteisiin, pidä huolta että akku kestää. Itse en siltikään lähtisi vain GPS:n tai puhelimen varassa.
Jokainen kartan kanssa suunnistava on varmaankin joskus lipsauttanut itsensä vähän väärään suuntaan. Meillä on aina mukana paperikartta ja kompassi ja lisäksi puhelimeen on ladattu maastokarttaohjelma. Puhelimen ohjelma voi vaatia nousun tunturiin jotta kuuluvuutta on riittävästi paikannukseen, GPS-laite olisi varmatoimisempi maastossa. Lisäksi puhelimessa on 112-sovellus, joka lähettää apua soittaessa myös koordinaatit.
Kun huomaat eksyneesi, pysähdy ja vedä pari kertaa henkeä. Jos pystyt tunnistamaan paikan, jossa harhauduit oikealta reitiltä ja osaat palata sinne, tee niin ja korjaa suunta. Jos et tiedä missä olet, aloita paikantamalla itsesi ja tee sen jälkeen reittisuunnitelma B.
Seurasimme UKK-puistossa merkitsemättömällä reitillä turhan huolettomasti pientä jokea/ojaa ja jossain kohtaa huomasimme että joki laski meitä vastaan turhan jyrkästi. Olimme kääntyneet varsinaiselta jokiuomalta seuraamaan jokeen tunturista laskevaa sivuhaaraa. Koska emme tienneet, kauanko olimme kulkeneet väärää uraa, päätimme kiivetä lähimmälle huipulle paikantamaan itsemme. Avotunturissa kulkeminen on helppoa ilman polkujakin, joten paikannettuamme itsemme huipulla puhelimen kartan avulla ja saatuamme taas kartan ja kompassin synkkaan aloimme laskeutumisen oikeaan suuntaan kohti maamerkkiä ja löysimme takaisin alunperin suunnitellulle reitille.
Väsy
Joskus ei vaan jaksa, tai jostain syystä matkaan menee paljon enemmän aikaa kuin suunniteltu. Kannamme aina jokaiselle vaeltajalle ylimääräistä ruoka-annosta siltä varalta, että maastosta ei päästäkään pois suunnitellun aikataulun mukaan. Vaeltamalla ja liikkumalla oppii tuntemaan omat rajansa: milloin väsymys on niin suurta, että on tarpeen pysähtyä ja majoittua vai voisiko syöminen ja istuutuminen vähäksi aikaa auttaa jaksamaan aiottuun määränpäähän. Usein jo lisäenergia auttaa, kannattaa suosia nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja (rusinat, kuivatut hedelmät, suklaa) helpottamaan akuuttia energiavajetta ja niiden lisäksi syödä esimerkiksi pähkinöitä, joiden rasvasta energia vapautuu hitaammin ja tasaa verensokeria pidemmällä aikavälillä.
Liian väsyneenä riski loukkaantumisiin kasvaa, joten kun tunnistaa kompuroivansa tai ajatus ei enää meinaa riittää navigoimiseen, on syytä pysähtyä, syödä ja tunnustella vointiaan. Vaikka leiriytyminen kansallispuistoissa on sallittu vain merkityille paikoille, saa hätätapauksessa majoitteen laittaa muuallekin ja levätä niin että jaksaa taas kulkea turvallisesti.
Jäikö jotain puuttumaan?
Turvallisia kilometrejä!