Reilu viikko Äkäslompolossa meni aivan hetkessä. Ennen suuntaamista Lofooteille ehdin esitellä vielä lyhyesti pari hienoa patikkaa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueelta. Ensimmäisenä niistä tiistain kohde Aakenus, jossa kiersin Aakenuksen vaelluspolun, joka on 17 km mittainen rengasreitti Totovaaraasta Junkersin hylyn kautta Moloslehdon porokämpälle ja hienojen soiden läpi takaisin Totovaaraan.
Älä säikähdä alkua, polku kulkee hyvän matkaa toisen luontopolun kanssa yhdessä ja on samanlaista leveää hiekkabaanaa kuin näköjään moneen paikkaan on rakennettu. Tie muuttuu poluksi noin 1-2 km päästä ja alkaa nousta Aakenuksen rinnettä. Junckerille päästäkseen kierretään Aakenuksen itäistä rinnettä lentokonekodalle ja siitä aivan kivenheiton itse hylylle. Matkalta on hienot näkymät Levin suuntaan.
Junkersin jälkeen noustaan Aakenuksen laelle ja korkein huippu Pallilaki on helposti huiputettavissa.
Reitti laskeutuu rinnettä alas porokämpälle, jonne kannattaa vähintään kurkata sisään, sen verran kompakti kämppä on kyseessä. Pidin siellä evästauon turvassa ötököiltä.
Kihokkipolulle ei ole porokämpän pihassa opastetta (!), mutta kämpän edestä lähtevät puuportaat vievät soita halkovalla polulle. Lieneekö suunta niin ilmeinen, ettei sitä ole merkitty? Itse oletin portaiden vievän lähteelle ja pyörin hetken pihapiirissä ihmetellen oikeaa suuntaa.
Suota halkova pitkospolku on hieno, matkan varrella kerrotaan soista, joita matkalla on erityyppisiä ja ympäröivät tunturit luovat upean maiseman soiden taustalle.
Loppumatka takaisin Totovaaraan ei tarjoa kovin kummoisia maisemia, vaan kulkee metsäpolkua ja viimeiset kilometrit latupohjaa. Ötökkää oli niin p*rkeleesti etten paljon jäänyt ihmettelemään maisemia vaan laitoin huppu päässä töppöstä toisen eteen.
Aikaa kierrokseen meni minulta 4 tuntia, Lapinkävijät olivat arvoineet 5-6 tuntia, mikä leppoisalla matkavauhdilla lienee aika lähellä totuutta.