Äkäslompolon viikkoni mahtui myös päiväretki Pallakselle. Vaikka Ylläksellä tulee käytyä melkeinpä kerran vuodessa, tulee Pallaksella käytyä huomattavasti harvemmin. Tämän retken jälkeen ihmettelen taas, miksi. Pallaksella pääsee kunnon avotunturitunnelmaan ja erämaan tuntua on jotenkin Ylläksen seutua enemmän.
Jätin auton Pallashotellin pihaan ja lähdin seuraamaan Hettaan vievää reittiä. Polulla kohti Taivaskeroa oli melko paljon kulkijoita, lähes kaikki päiväretkivarustein. Osa oli lähtenyt liikkeelle sortseissa ja t-paidoissa, ilman reppua tai vettä, mikä on aika rohkea valinta seudun korkeinta tunturia huiputtamaan. Alhaalla laaksossa oli lämmintä reilu 15 astetta, mutta tunturissa sadekuuro vihmoi vettä ja laskeutumaan lähtiessä vedin huivia kaulaan ja kuoritakin kiinni. Toivottavasti kevyemmällä varustuksella ei tullut vilu.
Käytännössä reitti on mennessä pelkkää pitkää ylämäkeä kohti Taivaskeroa ja paluumatka luonnollisesti sitten alamäkeä. Mikäli ei halua palata omia jälkiään takaisin, voi tehdä kuten minä ja kiertää takaisin Laukkukeron kautta merkittyä reittiä. Siellä ei lisäkseni muita ollut muita kulkijoita, vain yksi suuri porotokka.
Sadekuuro vei hieman näkyvyyttä, mutta sää selkeni kun lähdin seuraamaan polkua kohti Laukkukeroa ja takaisin hotellille. Laskeutuminen laskettelurinnettä pitkin ei ollut kovin mukavaa, polvet ilmoittivat vastalauseensa seuraavana päivänä. Maisemien puolesta reitti oli kyllä todella hieno!
Edit. Sittemmin Taivaskerolla on tullut käytyä myös liukulumikengillä sekä Hetta-Pallas vaellusreitin loppumetreillä.