Päiväretkeily lähikohteissa jatkuu, ja tällä kertaa vuorossa oli 2011 perustettu Sipoonkorven kansallispuisto. Olen käynyt siellä aiemminkin pariin kertaan, ja mielestäni puistoa leimaa edelleen keskeneräisyys ja hajanaisuus. Ymmärrän Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueelle perustetun puiston haasteet, mutta uskoisin alueen asukkaidenkin olevan kiitollisia esimerkiksi paremmista ja reittejä lähempänä olevista parkkialueista, joilla vältettäisiin turhaa liikennettä ja luvatonta pysäköintiä reittien lähistöllä. Epävirallisia parkkipaikkoja näytti syntyneen teiden päihin joita polku sivusi.
Sipoonkorven kansallispuisto Luontoon.fi -.palvelussa
Valitsimme päivän reitiksi Kalkkiruukin polun (4,8 km). Reitin varrella ei ole parkkialuetta, vaan autot jätetään Tasakalliontien varressa olevalle alueelle (opaskartassa P Flatberget) ja kävellään tietä pitkin polun varteen. Polku on merkitty vaativaksi, mutta on paria mäkeä lukuunottamatta helppokulkuinen ainakin talviaikaan. Nastakengät olivat kyllä tarpeen, sillä polku oli monin paikoin peilijäässä plussa- ja pakkaskelien vaihtelun takia.
Polun varressa on Kalkkiruukin tulipaikka ja puitakin näytti olevan saatavilla. Tulistelevia perheitä oli kauniina viikonloppuna paikalla, emmekä jääneet pidemmäksi aikaa ihmettelmään laavua. Itse reitillä sai kulkea melko rauhassa, emme nähneet kovin montaa vastaantulijaa.
Reitti on merkitty sinivalkoisin vinoneliöin ja risteyksissä on opasteita. Rappuset on toteutettu koirille hankalin teräsaskelmin, mutta koirat pääsivät kulkemaan rappujen vierestä.
Yhdestä kohtaa raput puuttuivat vielä kokonaan, vain puurunko oli paikallaan.