Olen käynyt Kilpisjärvellä pari kertaa aiemmin, mutta Saanan huiputtaminen on jäänyt säähän vedoten tekemättä. Ensimmäisellä kerralla oli kuuma, enkä lähtenyt kiipeämään turkikkaiden huskyjen kanssa helteiseen tunturiin vaan tyydyimme Saanan luontopolkuun, jonka varrelta löytyi vettä juoksevana ja jonkin verran myös heinäkuun helteiden keskellä edelleen kiinteässä muodossa. Viime kesänä Lofooteilta palatessa taas koko tunturi oli pilvien peitossa ja vettä lensi vaakatasossa, joten totesimme että ei kannattane lähteä kiipeämään ainakaan maisemien takia.
Tällä kertaa sää suosi, ja pääsimme nousemaan Saanalle pilvisenä juhannuspäivän aamuna. Lähdimme liikkeelle yhdeksän jälkeen ja saimme kävellä huipulle ja ottaa kuvat omassa rauhassamme, kun taas palatessa ihmisiä tuli tasaisena virtana vastaan. Suosittelen siis laittamaan kellon soimaan ja suuntamaan tunturiin hyvissä ajoin.
Kilpisjärven retkeilykeskukselta lähtee hyvin merkitty polku Saanalle. Ensin noustaan vajaa kilometri luontopolun kanssa samaa uraa polkua ja pitkoksia pitkin, ja lähellä puurajaa portaat erkanevat luontopolulta kohti Saanan huippua. Alkunousu on portaita ja jyrkemmän osuuden jälkeen nousu jatkuu kallioista huippua pitkin. Reitti on käveltävissä ainakin kuivalla säällä ihan lenkkareilla. Loiva osuus jatkuu ja jatkuu (matka retkeilykeskukselta huipulle on 4 kilometriä), mutta lopulta huippu ja siellä oleva kirjalaatikko tulivat näkyviin (en edes tiennyt että Saanallakin on kirja.).
Maisemien ihailun ja kuvaamisen päätteeksi lähdimme kävelemään samaa reittiä takaisin. Jos maisemat ihastuttivat noustessa, laskeutuessa saa ihailla koko matkan Ruotsin ja Norjan puolen upeaa tunturimaisemaa suoraan edessä. Tuulisimmalta huipulta päästyämme jäimme vielä syömään eväät ja katselemaan lumisia tuntureita.