On niitä ihania aurinkoisia syys- ja talvipäiviä jolloin tuntuisi suorastaan rikolliselta jäädä sisään. Sitten on näitä päiviä kun näkymä ikkunasta on tämä:
Vaihtelevasti vettä ja räntää tuulenpuuskien mukana vaakatasossa. Onneksi on koirat, ja onneksi on joulun jälkeinen turvotusähky joka ajaa tehokkaasti lenkille. Ei siis muuta kuin kirkkaita värejä päälle piristämään tunnelmaa, houkuttelemaan koirat ulos kopistaan (ovat muuttaneet taas samaan koppiin) ja menoksi. Nuppu loi kopin ovelta muutaman epäuskoisen katseen ennen kuin tuli pukemaan valjaat, mutta hännät reippaasti pystyssä ne jolkottelivat lenkin. Sen verran löysäilivät että sain juosta ihan itse kun ei vetoapua paljon herunut. No, se tekee emännälle oikein hyvää.
Lenkin päälle kerrankin pienet venyttelyt, mikä on Kallan mielestä melkein yhtä ihmeellistä kuin kuntopiirin tekeminen. Se tulee seuraamaan ihmeellistä vääntyilyä ja valtaa vapautuvat jumppamaton kulmat. Kun minä olen valmis, Kalla valtaa itselleen päiväunipaikan. Jostain syystä jumppamatto on parempi kuin matto tai koiranpeti. Olisikohan paremmat hajut.
