Kuten jo muutamana vuonna aiemminkin, vei tie tänäkin vuonna kesäkuun puolivälissä kohti insinöörien suviseuroja, Jukolan viestiä. Kilpailu järjestettiin tänä vuonna Paimiossa, kauniissa mutta paikoin vaikeaselkoisessa maastossa.
Kuten aiempinakin vuosina, olen myös tämän alkukesän aikana löytänyt lukemattoman määrän ihan oikeita (työmatkat) ja vähemmän tärkeitä (väsyttää ja sohva kutsuu) syitä jättää iltarastit väliin. Ehdin niitä muutamat käydä kuitenkin, lisäksi yhden multisport-kilpailun suunnistuksen, vaelluksilla luetut kartat ja tietenkin aivan penkin alle mennyt tutustuminen Jukolan harjoitusalueeseen pari viikkoa sitten. Ilmeisesti kenraaliharjoituksen pitää olla ihan katastrofi jotta varsinainen suoritus onnistuu, sillä noilla harjoitusrasteilla onnistuin heti toiselle rastille mennessäni päätymään johonkin ihan muualle ja radasta tulikin itseni taas kartalle paikannettuani aika sovellettu versio.
Se hyvä puoli Venloihin osallistumisessa on, että suurin ihmismassa saapuu paikalle vasta Jukolan viestiä varten, ja lauantaina aamupäivästä saapuvat saavat autot jouhevasti parkkiin ja kilpailukeskuksestakin löytyy paikka kisan seuraamiselle.
Joukkueemme ei ehkä suoriutunut aivan toivotusti, mutta fiilis pysyi korkealla koko kisan ajan (ja varsinkin illalla saunassa ja ruuan ääressä..). Muuten meille ei sijoituksilla ole niin väliä, mutta ensi vuonna aloittaja joutuu taas starttaamaan muutaman rivin taempaa ja luvassa on todennäköisesti melko paljon ohittelua. Oma osuuteni sujui ihan oman tasoni mukaan, suunnistus kulki mukavasti mutta jalka oli melko raskas. Ehkä se myös edesauttoi suunnistustarkkuutta kun en säntäillyt pitkin ja poikin metsää kevyin jaloin.
Sen verran hyvä fiilis jäi tälläkin kertaa, että ensi vuoden Lappee-Jukolaan on jo tiimi kasassa. Haluaisin jättää itselleni motivoivan tervehdyksen ensi kevättä varten: Käy niillä iltarasteilla!