Kesän vaelluksen virkaa toimitti tänä vuonna automatka Uusimaa – Abisko – Svolvaer – Å – Andenes – Tromssa – Kilpisjärvi – Ranua – Uusimaa. Kiva pikku ajelu ja aikaa reilu viikko, kumpi mahtaa olla reissun jälkeen enemmän kipeänä, jalat kävelystä vai takapuoli autossa istumisesta.. Onneksi harjoittelin Äkäslompolon reissulla juuri ennen h-hetkeä.
Perinteisesti lähtö tapahtui klo 04 aamuyöllä. Lapsuuden Lapin reissuista jäänyt tapa, joka antaa mahdollisuuden nukkua yöunet mutta päästä perille melkein mihin päin tahansa pohjoista hyvissä ajoin iltapäivällä. Nelostietä (tylsäätylsäätylsää) Tornioon, jossa ruokaostokset ja rajan yli Ruotsin puolelle. Siitä lähtikin itsellenikin uusi väylä kohti Kiirunaa. Hyvää tietä höystettynä parilla tuskastuttavalla tietyöpätkällä, joissa kilometritolkulla tietä on revitty ajokelvottomaksi ja johtoauto vetää letkan aina alueen läpi ja muut odottaa. Ei sovi mun hermoille.
Onneksi Kiirunan jälkeen alkoi näkyä lumihuippuja, sillä ajopäivä alkoi olla aika pitkä oltuamme liikkeellä noin 14 tuntia kaikkine tietöineen. Kummasti maisemat nostivat mielialaa, samoin kuin tieto siitä että Abiskoon oli alle tunnin matka.
Abiskossa meitä odotti yö hostellissa, mikä oli telttaa huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto pitkän päivän jälkeen.
Aamulla hyvä aamiainen (jota hostelliin junalla tulleet itävaltalaiset kadehtivat suunnilleen kuola valuen), kamat autoon jo kohti Abisko Turist Stationia. Se olikin aivan ihana paikka, todella tunnelmallinen rakennus täynnä tulevia tai lähteviä vaeltajia ja päiväretkeläisiä. Kävimme päiväretkemme päätteeksi vielä aseman ravintolassa syömässä maittavan lounaan.
Valitsimme päiväretkellemme reilun kymmenen kilometrin lenkin katsomaan vesiputousta (koski) ja tunturin viertä takaisin. Reitti vaikutti helpolta, kunnes loivaa mutta loppumatonta rinnettä kiivetessämme tarkastelin karttaa hieman tarkemmin: huumorintajuinen kartantekijä oli käyttänyt 100 metrin (!) käyräväliä. Oho.
Maastossa oli edelleen märkää vaikka elettiin heinäkuun puoliväliä. Pitkä vaellus alueella kannattanee siis ajoittaa loppukesään, ellei pakkaa lumikenkiä tai kahluusaappaita mukaan.
Hieno päiväkävely joka tapauksessa ja pieni raapaisu Abiskon kansallispuistoon. Kungsledenin toinen pää on Abiskossa ja sinne tulee varmasti vielä suunnattua. Abiskosta matka jatkui Riksgränsenin kautta kohti Lofootteja.
