Sain yhden itselleni asettamistani tavoitteista täytettyä kun sain koko Rukan seurueemme suostuteltua tunturiin. Koska on talvi, pakkasta noin 20 astetta ja muilla vaihteleva kunto- ja varustetaso, halusin pelata varman päälle ja valitsin lyhyimmän mahdollisen reitin, josta olisi kuitenkin hieman näkymiä.
Se on tietenkin Rukalla Konttainen, jonka huipulle on lähimmältä parkkipaikalta matkaa vaivaiset 500 metriä. Pelkkää ylämäkeä tietenkin, mutta kyllähän aina 500 metriä menee. Ja sinnehän me onnistuneesti kipusimme, yhdellä husky vetoapuna ja muut omin voimin. Polku oli melko kovaksi tallautunut, lähinnä portaiden osuus oli haastava ja piti kiertää sivukautta. 
Ihastuneista huokauksista ja kuvaamisesta päätellen onnistuin tarjoamaan koko porukalle jonkinlaisen elämyksen. Ja olihan näkymä hieno, aurinko paistoi sopivasti huipulle ja ylhäällä tunturissa pakkanenkin oli leppeämpi. Alastulo meni mukavasti, osin pyllymäkeä laskien.
Muu porukka hyppäsi autoon ja minä otin Kallan ja sukset ja lähdin omaa reittiäni kohti Valtavaaraa. Tarkoitukseni oli hiihtää Valtavaaran yli Rukalle, mutta tällä kertaa se ei toteutunut. Karhunkierroksen kesäreitti kulkee kapeaa polkua metsässä, ja se on lyhyillekin suksille hankalaa kulkea. Lähdin seuraamaan uraa ohi kesäreitin, mutta jouduin toteamaan että se ei vienyt toivomaani suuntaan. Pikku mietintätauko ja sen lopputuloksena suunta kohti läheistä järveä ja sitä pitkin takaisin tien varteen ja kyyti mökille. Varsinkin talvella on tärkeää tunnistaa, milloin on syytä kääntyä takaisin eikä itsepäisesti puskea suunnitelman mukaan. Väsyminen pakkasella keskelle metsää käy nopeasti kohtalokkaaksi.
Valtavaaran valloitus jäi seuraavalle päivälle.