Kesän Lofoottien reissu jatkui Henningsvaerista kohti pohjoista ja Andoyan saarta. Ajoimme sinne maateitse, myös lauttamatka on mahdollinen. Andoyaan meitä houkuttivat Andenesista tehtävät valasretket.
Emme varanneet retkeä ennakkoon, sillä emme halunneet päätyä merelle huonossa säässä. Sää oli hieno, joten lähdimme ajamaan kohti Andenesia ja varaamaan valasretkeä. Pääsimmekin retkelle ilman ennakkovarausta, ja ehdimme viedä välissä teltan valmiiksi läheiselle leirintäalueelle ja hakea evästä mukaan.
Valasretki alkaa johdannolla jossa opas kertoo kaskeloteista, jotka ovat retkien päätähtiä. Yllätys ainakin minulle oli, että pohjoisessa on vain uroskaskelotteja, naaraat jäävät etelään. Urokset tulevat pohjoiseen syömään ja kasvamaan ja palaavat sukukypsinä etelään lisääntymään.
Opastuksen jälkeen siirryttiin satamaan ja laivaan. Ilta oli todella kaunis ja tyyni, mutta jouduimme ajamaan kauas nähdäksemme valaita. Löysimme kolmen valaan lauman, jota pydähdyimme seuraamaan toisen veneen kanssa. Valaat uivat pitkään ennen odotettua sukellusta, ja kun kaikki kolme olivat painuneet pinnan alle suuntasimme mekin takaisin satamaan.
Tyynestä ilmasta huolimatta merenkäynti Norjan merellä on melkoista, ja veneen pysähtyessä se kallistelee niin että vatsanpohjasta ottaa. Minulle se tarkoitti merisairautta, ja vietinkin pääosin valaidenkatseluajasta vessassa. Näin sentään yhden sukelluksenkin, mutta vahvin muisto valasretkestä on kyllä järkyttävä pahoinvointi.
Meri oli muuten yllättävän autio, näimme valaiden lisäksi vain merilintuja. Kokemus oli ainakin minun kohdallani varmasti ainutlaatuinen, en aio enää koskaan lähteä keikutettavaksi merelle valaiden perässä.