Abiskosta matka jatkui kohti Norjaa ja Lofootteja.
Yövyimme yhden yön vielä Lodingenissa ennen jatkamista pidemmälle saarille. Lodingenista jatkoimme matkaa Svolvaerin kautta Vestvågoyn saarelle. Vierailimme viikinkimuseossa, joka oli hieno ja alkuperäisellä viikinkiasutuksen paikalla. Suosittelen varsinkin perheen kanssa matkaaville, miksei ihan aikuisillekin joita viikinkiesineistö ja tarinat kiinnostavat.
Iltapäivällä nostimme rinkat selkään ja lähdimme maastoon. Kvalvika Beach on alueen suosituimpia kohteita, vain noin tunnin patikan päässä tieltä. Patikka itsessäänkin on elämys, sillä se nousee kahden vuoren välisen solan läpi ja solasta aukeaa näkymä merelle.
Yövyimme kauniilla rannalla muutaman muun seurueen ja lampaiden kanssa. Lampaan p*skaa olikin koko rannan siistiksi parturoitu nurmi täynnä ja yöllä teltan viereltä kuului pari vaativaa määkäisyä.
Saimme teltan suojaan mereltä puhaltavalta tuulelta, ja yö sujui mukavasti. Aamulla kävimme huiputtamassa viereisen, reilu 500 metriä korkean vuoren, mikä valitettavasti oli pilvien peitossa päästessämme huipulle.
Lähtiessämme takaisin autolle päin aukesi aurinkoinen näkymä rannalle.
Kvalvikasta lähdimme käymään tien päässä Å:ssa, jonne vievä tie kapeni mitä lähemmäs päätä pääsimme. Karavaanareiden kanssa meinasi välillä käydä tie kapeaksi.
Seuraavaksi yöksi etsimme tien lähettyviltä rauhallisen paikan ja pääsimme nauttimaan keskiyön auringosta.
Hetki hienojen kuvien jälkeen alkoi myrsky, joka taivutti telttamme kaikki 3 kaarta keskeltä kaarelle, vaikka teltta oli pystytetty tuulen suuntaisesti. Yö meni kuunnellessa, lähteekö teltta asukkeineen lentoon.
Huonosti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa kohti Henningsvaeria ja ansaittua hotelliyötä. Saimme edellisiltana tapaamaltamme norjalaiselta vinkin, että Henningsvaerin edustalla olevalta vuorelta saa mahtavia kuvia kylästä ja sitä ympäröivistä saarista. Huonojen yöunien ja sateenuhan takia tyydyimme pyörälenkkiin lähistöllä, ja vuoren valloitus jäi seuraavaan kertaan.
