Joulun jälkeen oli mukava palata omaan kotiin ja huomata, että Hyvinkäällä oli jopa enemmän lunta kuin vanhempien luona idässä. Kävin joulun pyhinäkin tekemässä koirien kanssa pari muutaman kilometrin hiihtolenkkiä, mutta huomasi kyllä että pariin viikkoon ei olla päästy kunnolla juoksemaan.
Pakkasta oli kymmenisen astetta ja koirat auttavat hiihtämistä huomattavasti, ensimmäiset kilometrit tarvitsee lähinnä liukua perässä, joten puin päälle reilusti toppahousut ja yläosaan fleecen ja kevyen untuvatakin. Heikoin lenkki latusuksilla on varpaat, sillä käyttämäni Salomonin vapaan kisamono ei voi paljon lämpöominaisuuksia mainostaa.
Suuntasimme Kytäjältä Kiiskilammen laavulle. Matka oli pääosin aurattua metsätietä, joten matka eteni reippaasti. Pysähdyimme noin 6 km kohdalla laavulle evästauolle, minulla oli mukana kermaista lohikeittoa ruokatermoksessa ja koirilla nokareet rasvaista villisian jauhelihaa. Kaikille maistui.
Päätin tehdä lisälenkin ja suunnata eri reittiä takaisin autolle. Se tarkoitti siirtymistä umpiseen, jossa oli vain parin kulkijan jäljet. Koirat innostuivat vain enemmän päästessään uusille urille ja tyydyin itse työntelemään tasatyöntöä ylämäissä. Parissa alamäessä ”takana” – käsky tuli taas tarpeeseen kun piti saada pidettyä vauhti pois ja aurattua. Koirat vaan taakse ja jarruttelemaan.
Jossain vaiheessa alkoi vähän epäilyttää, oliko joku risteys mennyt ohi. Iso-Kypärän laavun luo tullessani totesin, että ilmeisesti on. Reitti takaisin autolle löytyi kuitenkin hyvin, kartta oli tietenkin mukana ja samoin puhelin ja maastokarttasovellus. Näin se voi tuttukin maasto yllättää kun päälle kaadetaan parikymmentä senttiä uutta lunta.
Kaiken kaikkiaan ihana reissu, olisi ehkä toiminut metsäsuksilla vielä paremmin. Ovat silmäilyssä, vaihtoehtoja vaan on niin paljon.