Hetta-Pallas on syystäkin yksi Suomen suosituimmista vaellusreiteistä. Vaeltaja saa nauttia avotunturien avaruudesta ja tupia on reitin varrella niin tiheään, että monenkuntoiset vaeltajat saavat reittinsä rytmitettyä niiden välille. Me kuljimme rentoja noin 13-14 kilometrin päivämatkoja. Aikaa jäi kuvaamiseen ja ihmettelyyn ja lounasta syötiin kaikessa rauhassa.
Meidän kanssamme samalla aikataululla kulki parikin seuruetta, toinen oli varannut varaustuvista varmat yöpaikat itselleen ja toinen seurue yöpyi autiotuvan puolella. Me puolestaan nukuimme oman telttamme rauhassa tupien pihapiirissä, jolloin kaikki tuvan palvelut olivat käytettävissä, mutta saimme myös omaa rauhaa nukkumiseen ja koirille. Paikoin tuvilla oli paljon ihmisiä, ja olipa joku lämmittänyt tuvan niin tukalan kuumaksi, ettei niissä olisi koirien kanssa voinut yöpyä vaikka muut tupalaiset olisivat koirat toivottaneetkin tervetulleeksi.
Reitin suositeltu kausi alkaa maaston kulumisen vuoksi juhannusviikolta. Märkä maasto kuluu vielä kuivaakin helpommin. Seuraavana vuonna 2017 reitille ei sitten vielä samaan aikaan ollutkaan mitään asiaa, sillä talvi oli runsasluminen ja kevät kylmä ja reitti tuolloin vielä lumen ja veden peitossa.
Reitillä oli melko rauhallista alkukesästä vaikka tuvilla olikin ihmisiä, ja maasto oli vielä paikoin hyvinkin märkää sulamisvesistä. Ötökät eivät juuri kiusanneet kuin Hannukurussa, jossa mäkärät kävivät koirien kimppuun. Tossuja ja tassurasvaa oli kivikoiden varalle mukana, mutta maasto oli tassuille hellää, eikä erityishuoltoa tarvittu. Koirat nukkuvat teltan eteistilassa, jossa on tilaa sekä rinkoille että koirille..
Koirien ja rinkkojen kanssa helpoin vaihtoehto oli ajaa auto Hettaan ja tilata autonsiirtopalvelu Pallakselle. Koko matkan pohjoiseen satoi vettä lähes taukoamatta, kuten myös lähtöä edeltävän yön Hetassa. Aamuun mennessä sää kuitenkin selkeni, ja saimme nauttia erinomaisista vaellussäistä lähes Pallakselle asti.
1. Päivä: Hetta – Sioskuru 14,7 km
Hetasta matka alkaa venekyydillä järven yli. Me otimme edellisyön majoituksen, autonsiirron Pallakselle sekä venekyydin kaikki samasta paikasta Paavontalosta.
Koirat hyppäsivät tottuneesti veneeseen ja Ounasjärven ylityksen jälkeen 55 kilometrin taival kohti Pallasta alkoi. Alkumatka taitetaan metsässä, kunnes noustaan Pyhäkeron autiotuvalle ja siitä puurajan yläpuolelle. Pidimme Pyhäkeron tuvalla lounastauon ja jatkoimme siitä nousua kohti tuntureita. Ensimmäisenä päivänä ylitetään Pyhäkero ja laskeudutaan kohti Sioskurua.
Ensimmäisen yön vietimme Sioskurun autiotuvan pihamaalla. Teltalle löytyi hyvä paikka tuvan ja huussi välistä ja tuvan vierellä virtaavasta purosta sai haettua vettä. Aamulla nautimme rauhallisen aamiaisen, pakkasimme teltan kasaan ja lähdimme taivaltamaan kohti Hannukurua.
2. päivä: Sioskuru – Hannukuru 13,6 km
Sioskurun tuvalta lähdetään nousemaan taas tunturiin. Koko matka Pahakurun tuvalle kuljetaan käytännössä avotunturissa ja tuvalta laskeudutaan tunturikoivikkoon viimeisen kilometrin ajaksi.
Pysähdyimme lounaalle sopivaan jokivarteen ja jatkoimme matkaa kohti Pahakurua ja siitä edelleen Hannukurulle. Mikäli kaipaa enemmän omaa rauhaa, voisi Pahakurun tuvan ympäristö tarjota sitä. Hannukuru on tupineen, saunoineen ja telttailukenttineen melkein kuin pieni leirikeskus, samantyyppinen kuin Luirojärven Hilton UKK-puistossa.
Reitin varrelta löytyy Hannukurusta myös melko harvinaisesti sauna, jossa kävimme pesemässä alkumatkan pölyt pois. Juho myös ui, itse pidän hieman lämpimämmistä vesistä kuin juuri jäistä vapautuneessa Haukkajärvessä oli. Hannukurulla oli talkooporukka kunnostamassa paikkoja ja istuimme heidän kanssaan nuotiolla jonkin aikaa. Matkan ainoat mäkärät löytyivät myös Hannukurusta ja koirat menivät mielellään teltan suojiin lepäämään jo hyvissä ajoin.
Hannukuru – Nammalakuru 13,7 km
Hannukurusta noustaan pitkänmalliselle Suastunturin laelle ja tunturista laskeudutaan kohti metsän keskellä olevaa Suaskurun kotaa ja tulipaikkaa. Kodalla oli ihmisiä, joten jäimme ulos tulipaikalle keittämään lounaan ja huomasimme itikoiden heräilleen jo metsän suojissa.
Suaskurusta noustaan pitkä ylämäki Lumikeron huipulle, josta laskeudutaan Lumikurun poroaidalle. Aidassa on vaellusreitin kohdalla ylikulkusilta. Aidalta jatketaan Vuontiskeron kylkeä mukaillen kohti Montellin majaa. Majalta on helppo ja lyhyt nousu kohti Nammalakurua ja siellä odottavaa uutta tupaa pihapiireineen. Pystytimme teltan tuvan läheisyyteen ja asetuimme keittämään iltaruokaa.
Nammalakurussa seurasimme suuren porotokan siirtymistä pitkin viereisen tunturin rinnettä. Porot olivat sen verran kaukana, etteivät koiratkaan kiinnostuneet niistä.
Nammalakuru – Pallas 13 km
Nammalakurusta alkoi viimeisen päivän etappi kohti Pallasta. Kuljimme Rihmakurun kodan ohitse ja nousimme vetistä tunturinkuvetta kohti Pallasta. Pidimme pikaisen lounastauon nousun puolivälin jälkeen ja tarkkailimme samalla taivaalle kerääntyviä tummia pilviä. Pallasta lähestyttäessä alkoi ukkosrintamia näkyä ympärillä, ja Taivaskerolla käytiin vain pikaisesti jotta ehdittiin alemmas alueen korkeimmalta huipulta ennen ukkosta.
Viimeinen reilu kilometri Hotelli Pallaksen pihaan laskeutumista taitettiin kunnon kaatosateessa, ja autoon saatiinkin pakata märät koirat ja päällysvaatteet. Viimeinen päivä on kuitenkin paras päivä kastua, kun muuten säät suosivat meitä paremmin kuin uskalsi toivoa.
Hetta-Pallas Luontoon.fi -palvelussa
Olen kirjoittanut Hetta-Pallas-vaelluksestamme myös Siperianhusky-lehteen 3/2016.