Koirien kilpailukausi avattiin meille ensimmäisillä koirahiihdon starteilla Rautavaaralla.
Harjoitusolosuhteet etelässä ovat olleet surkeat, mutta lähdin matkaan sillä ajatuksella, että ainakin pääsemme lumille vaikka kisamenestystä ei tulisikaan. Näidenkin kilpailuiden toteutumista saatiin jännittää aivan viime hetkille asti, mutta onneksi lunta tuli niin paljon että kisa saatiin järjestettyä ihan hyvissä olosuhteissa.
Matka alkoi Hyvinkäältä noin klo 16.30 perjantai-iltana. Ajokeli oli etelässä sohjoinen ja idässä luminen, joten nopeusennätyksiä ei tehty ja ohituskaistat olivat suurimman osan matkaa käytännössä käyttökelvottomat. Koirat matkustivat tavalliseen tapaansa rennosti nukkuen ja pääsimme perille Rautavaaralle hieman ennen klo 23:a. Koirien kävelytys ja laitto autoon nukkumaan ja pääsin vihdoin itsekin nukkumaan hieman ennen puolta yötä.
Aamulla kello soi 6.30 ja lähdin juottamaan ja kävelyttämään koiria. Metsäkartanon aamiaiselta sai itsekin energiatankkauksen hoidettua ja oman vuoron odottelu menikin nopeasti koiria pissattaen ja kamoja valmistellen. Lähdimme koko kilpailun toisina, ennen A-sarjan miehiä. Luvassa olisi siis ohituksia.
Keli oli lämmin ja raskas, mutta koirat lähtivät reippaasti 11 kilometrin matkalle. Noin 2 kilometrin jälkeen tuli jyrkkä ja jyrkän osuuden jälkeen pitkänä ja loivana jatkuva ylämäki. Mäessä tuli ensimmäinen miesten sarjan hiihtäjä meistä ohi. Loput tulivat pitkin matkaa siistein ohituksin ohi, ainoastaan mäessä ja sen päällä jouduimme odottelemaan että eräs kilpailija sai irti päässeet koiransa kiinni.
Omat voimat olivat kovan mäen jälkeen vähissä, mutta koirat veivät mukavasti laukaten eteenpäin. Lämpimästä säästä huolimatta ne eivät haukkoneet lunta, joten juotot olivat onnistuneet.
Lopputuloksena oli kirpeä 1 sekunnin tappio toiselle huskyilla hiihtäneelle ja lisäpotkua seuraavalle päivälle. Iltapäivä ja ilta menikin taas koiria syöttäen, juottaen ja palautellen seuraavaa päivää varten. Teki tiukkaa pysyä hereillä kymmeneen asti jolloin käytin koirat viimeisen kerran ulkona ja laitoin autoon nukkumaan.
Aamulla taas ajoissa ylös ja koirien luo. Autosta löytyi oikein pirteitä koiria, joten palautuminen näytti sujuneen hyvin. Samat rutiinit juottojen ja kamojen kanssa ja tällä kertaa vain Kallan kanssa radalle 7,5 km:n yhden koiran hiihtoon. Yksin vetäminen ei ole ihan huskyjen ykkösjuttu, mutta meillä molemmat menevät ihan kohtuullisesti yksinkin.
Oma suksi luisti sunnuntaina lauantaita paremmin, ja tuloksena kolmas sija ja tyytyväinen hiihtäjä. Muutaman valjakon avustamisen ja palkintojen jaon jälkeen käänsin auton kohti kotia ja saavuimme perille hieman iltakahdeksan jälkeen väsyneinä mutta tyytyväisinä.